Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
     
Kirjoittaja

Kerron elämästäni miehen kanssa.Miehen joka on vaikea tapaus ja viinaan menevä. Ehkäpä niitä onnenpisaroitakin joskus löytyy...

Kategoriat
Arkisto

JOULU KÄNNISSÄ

26.12.2011 - 20:49 / Kategoriat: kännit

Niinhän se joulu meni, joillakin selvinpäin ja joillakin ei. Anna lapselle raitis joulu! Tätä ajatusta ajatellessa tulee aivan paha olla.

Kännäys alkoi jo torstaina ja jatkuu siis edelleen, tänään on tapaninpäivä. Aattona oli pakko hieman skarpata, kun oli meidän molempien vanhemmat ja sisaruksia jouluruualla. Mutta koko ajan silti pientä tissuttelua. Eikä se haittaisi, jos se jäis siihen tissutteluun, mutta kun se jatkuu ja jatkuu, kunnes sammuu.

Pahimmat mokat tänä jouluna ukolla oli kun se aatonaattona sammui sohvalle ja oli päästänyt alleen. Nahkasohva, mutta silti!!!!

Aattona se sammui loppuillasta nojatuoliin, vaikka mun äiti oli paikalla!!!Kun se lähti siitä yrittämään kuselle, syöksyi kylpyhuoneessa lavuaarin alle ja viemäriputki pääsi irti ja oli myös kaatuessaan kussut pitkin ja poikin kylppäriä.

Onneksi tää kaikki sattuu sitten vasta kun poju on jo nukkumassa. Mut mä en tajua miten se saa ittensä siihen kuntoon niin nopeasti. Mitä se oikein vetää????

Onneksi se ei ole väkivaltainen kännissä, mutta ärsyttää kaikki noi jutut ja se kun ukko sammuu jo alkuillasta useimmiten.

Otinhan minäkin punaviiniä, mutta kohtuudella.En itsekkään ole mikään absolutisti, mutta tiedän rajani.

PYHÄKÄNNIT

20.11.2011 - 15:45 / Kategoriat: pyhäkännit

No niin...siellä se taas makaa sohvalla sammuneena jo toisen kerran tänään ja kello on vasta iltapäivässä. Aamulla heräilin Pojun kanssa puoli ysin maissa, niin Ukko oli jo silloin hilpeällä tuulella.Aamupäivän se leikki Pojun kanssa. Niinhän se tekee silloin aina, kun on nousuhumalassa.Pojukin jo tietää milloin isi on leikkituulella ja käy minulle sanomassa välillä, että isi on kännittä.

Kahdentoista aikana sammu sitten sohvalle. Juuri silloin minulla olisi ollut meno, mutta enhän oi jättää neljävuotiasta sammuneen isän kanssa kotia. Keksii vaikka mitä pahuuksien tekoa. Sekään ei olisi toki uutta, kaikkea on jo tullut tehtyäkin.

No, niin...siis sitten hetkeksi virkosi sohvalta ja ihmetteli ettenkö ole mennytkään! JOO-O! Eihän se meno nyt ollut kuin vaan joulumyyjäiset, mutta siltikin veeeeetuuutttaaaaa! Eipä mitä,Viina voitti  1 - 0!

Olenkohan ainut tämmönen nahjus, joka katselee tuommosta menoa vuositolkulla, olis kiva saada tietää. Mä en vain halua erota, kun olen senkin tehnyt pari kertaa.Haluan että Pojulla on molemmat vanhemmat. Silti mä salaa joskus toivon Ukon kuolemaa. Huh, kyllä olenkin kamala Rouva.

MAINOS